Sauna, mämmi, karjalanpiirakat, salmiakki, Marimekko, Muumit, Nokia ja kaalikääryleet. Mikä ei kuulu joukkoon? Se on kaalikääryleet, arvasitko oikein? Ei uskoisi, mutta perinneherkkuna tunnetut kaalikääryleet eivät ole alun perin kotoisin Suomesta. On hieman epäselvää, miten ruoka on Suomeen tullut, mutta luultavammin se on peräisin Turkista jo 1700 –luvun alkupuolelta. Kääryleet ovat tulleet Suomeen joko suoraan Turkista 1700- luvun sotien aikaan tai sitten todennäköisemmin Ruotsin kautta. Kaalikääryleiden ohje löytyy ruotsalaisesta keittokirjasta vuodelta 1755 ja kirjaa luettiin yleisesti myös Suomessa. Koko kansan suosioon kaalikääryleet ovat kuitenkin nousseet Suomessa vasta 1900-luvulla kotitalouskoulujen kautta.
Kaalikääryle on ruoka, jossa kaaliin lehtien sisään on kääritty erilaisia täytteitä. Ruoka on yleinen Keski-, Pohjois- ja Itä-Euroopassa sekä Balkanilla, Iranissa sekä Länsi-Aasiassa sekä Pohjois-Kiinassa. Oikeastaan on yllättävää kuinka samanlaisena kaalikääryleiden reseptit ovat pysyneet vuosien saatossa Suomessa, vaikka kaalikääryle ruokana mahdollistaisi erilaisten täytteiden, mausteiden ja makukombinaatioiden hyödyntämisen. Kiinassa kääryleiden sisään laitetaan mereneläviä, tofua ja sieniä, kun taas Euroopassa täytteinä voi olla erilaisia lihoja, riisiä, kananmunaa, herkkusieniä ja kasviksia. Suomessa yleisin kaalikääryleen lisuke on puolukka, itä-Euroopassa taas käytetään tomaattipohjaisia kastikkeita ja smetanaa. Kääryleiden muodot myös vaihtelevat, Libanonissa ne kääritään aivan ohuiksi sikarin paksuisiksi kääryleiksi ja tarjotaan jogurtin, sitruunan ja oliiviöljy-vinegretin kera.
Suomalainen kaalikääryle juontaan juurensa dolma -nimisiin kasviksilla täytettyihin viininlehtikääryleisiin. Dolma –nimiset kääryleet ovat yleisiä tänä päivänäkin Välimerellä, Balkanilla, Kaukaasiassa, Venäjällä, Keski-Aasiassa ja Lähi-Idässä. Täytteiksi käytetään lihaa tai pelkkiä kasviksia kuten tomaattia, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja valkosipulia. Näiden kanssa tarjotaan tahinia tai erilaisia kastikkeita. Kasvisdolmia tarjotaan usein myös kylminä.
Tarina kertoo, että 1709 Ruotsin kuningas Charles XII vietti useamman vuoden Turkissa yrittäen vakuuttaa valtakuntaa auttamaan Venäjän voittamisessa. Kun hän palasi Ruotsiin, hänen perässään tuli velkojia, joilta hän oli lainannut rahaa sotia varten. Tarina kertoo, että velkojien kautta dolma –nimiset kaalikääryleet olisivat tulleet Ruotsiin. Dolma-kääryleiden resepti löytyy ruotsalaisesta suositusta keittokirjasta (Cajsa Warg, 1765). Reseptin lopussa mainitaan, että mikäli sinulla ei ole varaa viininlehtiin niin voit korvata nämä keitetyillä valkokaalinlehdillä. Näin oli syntynyt perinteinen kaalikääryle, joka rantautui Ruotsista myös Suomeen.
